Veeran päiväkirja

Huhhuh. Tänään on ollut tähän mennessä aikamoinen työ, on täytynyt tarkastaa jokaisen tarhan turvallisuus ja tarkistaa että jokaisessa tarhassa on kyseiselle eläinlajille suotuisat olot. Hevosten tarhoihin kannettiin isot kaukalot, joihin joka päivä kannetaan vettä. Vieritimme Erkin kanssa vanhoja autonrenkaita isolle ratsastuskentälle, ja pinosimme niitä päällekkäin, ja laitoimme estepuomin poikittain päälle. Teimme näin kolme erikokoista estettä, jotka olisi tarkoitus purkaa ensi viikon alussa, nähtyämme kuinka moneen tarhaan tarvitaan rengasta pitämään juomasaavia aloillaan.
Erkki lähti hakemaan akkuporakonetta kartanosta, joten minä otin kottikärryt mukaani ja suunnisti isoon talliin. Ron rupesi hirnumaan minut kuullessaan, poika vaati oikein tarmokkaasti päiväruokiaan. Jätin kottikärryt rehuvaraston oven viereen ja kävelin hitaasti Ronin karsinalle, joka oli karsina numero 18.
- 'Ehei poika, vasta myöhemmin, vasta myöhemmin' Silitin kaltereiden välistä Ronin mustaa turpaa. Vedin käteni pois Ronin turvalta ja käännyin tulosuuntaani. Ohitin kottikärryt ja noukin rehuvaraston nurkasta yhden jättikokoisen muovikassin, toinen ei mahtunut kottikärryihin. Näiden 'muovikassien' koko lähenteli todellisuudessa enemmän jätesäkkiä. Niiden sisällä oli ruokakuppeja, pienempiä kuin ne mitä meillä talleissa karsinoissa olevat ovat. Ohittaessani hoitajienhuoneen oviaukon, minulle moikkasi yksi tallitytöistä, Mira.
-'Terve Mira! Hei, voitko sä viedä nää kottarit tarhoille, niin mä toisin ton toisen säkin?' Mira, niinkuin aina, oli valmiina auttamaan. Mira odotti minua sillävälin kun hain toisen säkin, ja yhdessä veimme ne tarhoille.
-'Kiitos, Mira! Nyt on sitten kesäloma, miltäs tuntuu?'
-'Tuntuu siltä, että mulla on täällä paljon tekemistä' Mira hymähti.
-'Oikeassa taidat olla. Hei, jos jaksat, niin voisitko sä suorittaa Ronille pikaharjauksen ja sit tuoda sen ulos? Kun ei sitä kannata kunnolla harjata ennen ulostuomista, mutta kaviot jos tarkastat ja putsaat ja sitten harjaat siitä suurimmat roskat ja tallin pölyt?' Kysyin Miralta. Mira suostui homman mielellään, ja juuri ennen tytön talliin pujahtamista, huusi kartanolta palaava Erkki Miralle:
-'Mira, kahden tunnin päästä olisi ruokaa, jos tulee nälkä!'

Ruuvvasimme jokaiseen ulkotarhaan ruokakaukalon, jotta päiväruuat voisi jakaa myös tarhassa ollessa. Minä käyttelin akkuporakonetta ja Erkki täytti vuorollaan jokaisen juomasaavin ison tallin harjapuomin vieressä olevasta vesiletkusta. Kun kello alkoi olla jo melkein yksi, päätettiin testata uusia ruokakaukaloita. Jokaiseen tarhaan haettiin sen päivän tarhausvuorolaisista yksi ja sillä välin Mira oli valmistanut ruokakärryyn päiväruuat. Mira aloitti päiväruokien jakelun tallissa, ja ehtiessään siirtyi jakelemaan tarhalaisillekkin ruuat. Erkki kävi ruuvvaamassa vielä pihatoissa nurkkaa vasten nojailleet suuret ruokakaukalot kiinni seiniin. Sillävälin minä taas olin jo lähtenyt kartanolle päästämään koirat juoksentelemaan hetkeksi vapaina.

Söimme nelisteen, minä, Mira, Erkki ja ruuan valmistaja Kaisa. Keskustelimme tämän päivän töistä ja säästä, joka oli melkoisen synkkä. Sovimme että Mira hoitaa tänään hevosten tarhailun, harjaisi kaikki, ratsastaisi Rinan ja valmistaisi iltaruuat ruokintakärryyn. Jos tallille tulisi muita tallityttöjä, hän jakaisi omia töitään heidän kanssa, ja he ratsastaisivat Rinan lisäksi ajan riittäessä Kurron, Rosen ja Patronin. Kaisa lupautui tavallisten askareittensa lisäksi siivoamaan jyrsijöiden häkkejä, putsaamaan kissojen huoneet sekä mennessään valmistamaan kanalaa, hän lupasi ottaa mukaansa Sinna ja Katie-bordercolliet temmeltämään. Seuraavaksi Erkki jakaisi myöhässä olevat päiväheinät ja lähtisi valmistelemaan navettaa, jonka jälkeen lopettelisi alpakkalassa kesken jääneet työt. Minä taas puolestani otin hoidettavakseni koirien tarhauksen, kartanossa asuvien eläinten ruokakärryn valmistelemisen iltaruokintaa varten ja tietenkin iltaruokien jakamiset. Erkki sanoi jakavansa hevosille iltaruuat.

Lähdimme kukin kylläisinä ruokpöydästä omien töidemme ääreen. Minä aloitin koirien tarhaamisen, vein koirat tarhausryhmä kerrallaan vapaina tarhoihin, johon koirat menivät mieluusti. Ainoat sisälle jäävät koirat olivat Tipe ja Ansku, jotka seurasivat minua siivotessani koirien sotkuja. Vaihdoin vesikuppeihin puhtaat vedet ja sitten heittelin köysilelua hetken pikkuisille. Hain ruokakärryn lintujen huoneesta, ja suuntasin samassa kerroksessa sijaitsevaan ruokakomeroon, jossa täytin kupit.

Kello taisi olla vähän yli neljä, kun kännykkäni soitti. Miran äiti soitti kertoakseen, että hänen ystävättärensä mökin ikkunaa päin oli lentänyt lokki. Puhuimme puhelimessa kymmenisen minuuttia, ja siitä neljänkymmenen minuutin kuluttua Miran äiti Marjo ajoikin kartanon parkkipaikalle. Kävelin Marjoa vastaan, ja hän kantoi sylissään isoa, ruskeata pahvilaatikkoa.
-'Tässä Niel sitten olisi' Marjo sanoi.
-'Niel?' kysyin.
-'Kyllä, Niel, se on ihan Nielin näköinen' Marjo kertoi minulle. Otin häneltä pahvilaatikon ja lähdimme kävelemään vaiteliaina kohti lintuhuonetta.

-'Tässä on Niel' sanoin lintuhuoneessa odottavalle eläinlääkärillemme Jaanalle. Laskin pahvilaatikon maahan, ja Jaana avasi sen varoen. Kokeneena lintujenkäsittelijänä hän nosti Niel laatikosta ja tutki sitä hyvän tovin.
-'Kunnon tärähdys on täytynyt olla, se on vieläkin aivan tokkurassa ja lisäksi siipivauriokin on osoitus kunnon tällistä. Annan sille vähän rauhoittavaa, että kipu pysyy siedettävänä ja se ei kuole stressiin toivuttuaan tokkurastaan'.
Jätimme Stanin suureen lintuhäkkiin lepäämään, laskimme verhot alas ja lähdimme keittiöön kahville.

Ehdimme tehdä kaiken mitä pitikin, ja Mirakaan ei läkähtynyt työn alle. Hän soitti Sinin auttamaan urakassa, ja näinollen saatiin kaikki työt tehtyä ajoissa. Kaisa teki herkullisen iltapalan, karjalanpiirakoita, teetä, munavoita, pikkuleipiä ja mehua. Minä jaoin iltaruuan kartanossa asuville eläimille paitsi Marjo halusi viedä Nielille iltaruuan.

Päivä on ollut siis hyvä ja onnistunut, paljon on saatu aikaan.

Kesäterveiset,
Veera

-"Veera, nouse ylös." Kaisa koputtelee oveeni.
-"Herranjestas, lapsonen, nouse jo ylös. Aamiainen on valmiina." Parahdan raottaessani silmiäni, Kaisa kiskoo jo verhoja auki.
-"Lapsonen?" kysyn naiselta.
-"Nyt vaihda äkkiä päivävaatteet ja kipität keittiöön." Kaisa harppoi huoneeni ovelle
-"Marjut, ruokitko sinä kartanon eläinväen?" Kaisa huutaa. Kerroksia alempaa kuuluu vihainen karjaisu:
-"SE ON MARU!"
-"Selvä, selvä, mutta tee se" Kaisa vastaa kovaan ääneen silmiään pyöritellen.
-"Nouse jo, unikeko!" Kaisa sanoo luoden minuun malttamattoman katseen.

Saavun keittiöön samoihin aikoihin kuin Marjutkin. Tyttö näyttää pirteältä ja hyvin nukkuneelta.
-"Huomenta tytöt" Erkki toivottaa hymyille.
-"Hua---menta" sanon haukotukseni lomasta. Katsahdan Maruun ja kysyn häneltä
-"Kuinka aamuruokinta sujui?"
-"Ettekö te ruoki lainkaan noita elukoita? Koirat oli käydä päälle kun vein ruokakärryn niiden alueelle. Sain ne rauhoittumaan, mutta kyllä siinä kesti. Kaikki sain ruokittua... mutta... Se kisu näytti niin yksinäiseltä..."
-"Niin?" kysyn Kaisan kanssa samaan aikaan.
-"Joten mä toin sen mukaan" Marjut sanoo häpeillen, ja tarttuu hupparinsa vetoketjuun. Kun vetoketju aukeaa loppuun asti, tytön syliin tippuu rauhallisen ja unisen näköisen Demin. Maatiaiskissan pentu katselee meitä kaikkia vuorollaan, suurilla unisilla silmillään. Me kaikki olemme ihan hiljaa, mutta sitten Demi rikkoo hiljaisuuden "MJAU"!
-"Voihan sentään, eikö sinulla raukkaparalla ole kaveria? Tai ruokaa, noin laiha olet, etkö sinä syö tarpeeksi?" Kaisa nappaa pennun syliinsä ja alkaa hössöttää. Pian Demillä onkin nenänsä edessä kupillinen kermaa ja se lipittää sitä varsin tyytyväisen näköisenä.
-"Demi ei viihdy muiden kissojen seurassa. Siksi se asuu yksin. Se ei tykkää muista kissoista, mutta ihmisistä se pitää kovin" selvennän tilannetta muille.
-"Voihan pikkuista, voihan pikku kisu-parkaa" Kaisa sanoo silitellen pentua. Jatkamme aamiaista, tosin Kaisa vain katselee haltioituneena kissaa.

-"Tänään on tulossa hyvä sää" totean Marjutille. Maru nyökkää ja mietimme hetken miten voisimme käyttää näin hyvän päivän mahdollisimman hyödyllisesti. Sovimme, että viettäisimme alkupäivän omissa askareissamme, ja iltapäivällä ruuan jälkeen mietittäisiin mitä tekisimme yhdessä. Marjut riensi heti navettaan hoitamaan Kreivitärtä, ja minä menin valmistelemaan alpakkalaa. Erkki työskenteli alkupäivän raviradalla, ja Kaisa omaan tapaansa kartanossa. Mira saapui Katveeseen yhdeltätoista, äitinsä tuomana. Marjo halusi mennä tarkistamaan aiemmin tuoneensa lokin, Nielin voinnin. Mira taas lupasi hoitaa tallissa tehtäviä askareita. Tarkistin alpakkalassa fläp fläppien toimivuuden ja sitten laskin aluset. Ruokaa tai vettä ei vielä tarvinnut jakaa, kun asukkaat saapuisivat vasta päivien kuluttua. Yllätys, josta en ollut Marulle vielä kertonut, olisi myös varmistettava. Kävin navetassa tarkistamassa että kaikki olisi valmiina, kun Kreivittären sisar saapuisi Katveeseen. Kanalassa tarkastin orret, pesimäkopit sekä lisäsin pahnat. Sitten siirryin siivoamaan kanien häkit sisälle, ja annoin Miksun juoksennella jyrsijähuoneessa vapaana sillä välin kun siivosin häkit.

Ruuaksi Kaisa valmisti mummonmuusia ja lihapullia. Kaikille maistui ruoka hyvin, ja keskustelimme siitä mitä olimme ehtineet tehdä.
-"Kerta ollaan edetty enemmän kuin täksi päiväksi suunniteltiin, voitaisiinkohan tehdä pieni kävelylenkki kahden tunnin kuluttua?" ehdotti Erkki. Sovimme että näin tekisimme.

Maru saapui suihkulähteelle sovittuun aikaan Kreivittären kanssa. Kreivittärellä oli uusi punainen riimu, Marun ostama.
-"Onpas hieno riimu" kehuin. Samassa Erkki ja Mira kävelivät talleilta päin tuodessaan talutuksessa Minttua ja Linneetä. Odottelimme hetkisen Kaisaa, joka pian saapuikin koiralauman ympäröimänä. Poju, Nukka, Nana, Nona, Sinna ja Katie juoksentelivat läähättäen ympyrää. Lähdimme maastoon yhdessä, koirat juoksentelivat vapaina ympärillämme ja hevoset ja Kreivitär saivat välillä pysähdellä haistelemaan ja nappaamaan matkaevästä.

Päivä oli antoisa ja miellyttävä, toivottavasti näitä tulee paljon lisää,
Veera

Tallustelin hiljaa keittiötä kohden. Puulattia narahteli villasukkieni alla.
-"Huoooh-menta" sain sanotuksi haukotuksen lomasta saavuttuani keittiöön. Erkki nosti kädessään olevaa kahvikuppia, ja uppoitui päivän sanomalehteen. Kaisa hymyili lämpimästi, ja kaatoi teekuppiin kuumaa vettä. Istuuduin Katriinan viereen. Punatukkainen nainen hymyili minulle väsyneesti.
-"Etkö nukkunut lainkaan?" kysyin naiselta. Hän pudisti päätään
-"En saanut unta ennen kolmea. Siispä luin Lumen Tytärtä. Taitaa olla flunssa tulossa"
-"Se on muuten hyvä kirja. Jos sulla on kipeä olo, niin mitäs jos sä menisit nyt nukkumaan pariksi tunniksi, ja sitten katottaisiin, että tarvitaanko me apua silloin" ehdotin.
-"Vois olla hyvä idea. Jos mä juon nyt tän kahvin loppuun ja sitten hoidan aamuruokinnat täällä ja navetassa, niin-"
-"Ei, jos et juo sitä kahvia, saisit nukuttua. Ja mä voin hoitaa ruokinnat, mee nyt nukkumaan!" komensin Katriina. Nainen katsoi minua miettien hetken, ja antoi väsymykselle periksi.
-"Hyvä on. Kiitos" hän nousi ylös tuoliltaan ja lähti kävelemään kohti huonettaan. Sain Kaisalta teekuppini, joka höyrysi lämpöä huokuen. Kiitin vanhusta, ja aloin käydä tämän kanssa keskustelua tämän päivän ohjelmasta.

Hoidin melko verkkaisesti kartanossa eläinten ruokinta kierroksen. Koirat haukkuivat vaativasti, halusivat kovin jo ruokaansa, nyt eikä kohta. Kissaa minun ei tarvinnut ruokkia, tiesin että Kaisa kyllä hoitaa Demin kunnolla. Jyrsijähuoneessa ruokin kanit, Miksu oli juonut yön aikana vedet loppuun, joten lisää vettä Miksulle. Annoin lokkiraukalle, Nielille Kaisan keittiöstä lähettämiä pullan- ja leivänpaloja, ja lokki söi ne ahnaasti. Se toipui hienosti, eikä enää kauheasti kammoksunut ihmisiä. Nielin siipivaurio ei paranisi koskaan lopullisesti, joten se ei voisi elää luonnossa. Nielille olisi tarkoitus nikkaroida lintuhuoneeseen isompi häkki, ja ulkohäkkikin on suunnitteilla.

Aamukokous vietettiin keittiössä. Pöydän ympärillä istui lisäkseni Erkki, Kaisa, Mira, Katriina Maru sekä Nieliä hoitanut eläinlääkärimme Jaana aviomiehensä Matin (joka on Katveen kengittäjä) kanssa. Tänään ei hevoset pääsisi aamusta ulos, koska olimme päättäneet hoitaa niiden terveystarkastukset, madotukset ja kengitykset tänään, heti aamusta.
Maru saisi hoitaa lehmiä aamusta, viedä ulos laitumelle. Päivällä lehmät haettaisiin lounaan jälkeen navettaan, jolloin olisi niiden terveystarkastusten vuoro.
Katriinaa halusimme käyttää töissä niin vähän kuin mahdollista, mutta töitä olisi kuitenkin paljon tehtävänä, joten joutuisimme antamaan hänellekkin jotain pikkuhommia.
Sovimme, että Erkki hoitaa tänään nikkarointitöitä, tekisi muutamat hyppyesteet kaneille, ja lintu- ja jyrsijähuoneiden oviin varoituskyltit "Eläimiä vapaana". Työt tehtyään Erkki saisi hiitata tallimme ravureita iltapäivästä.
Kaisa hoitaisi tavalliseen tapaansa kartanon ruokapolitiikan ja siivoamisen, ja veisi potilaalle silloin tällöin kuumaa juotavaa.

Matti työskentelisi ison tallin hoitokarsina kakkosessa, vaimonsa Jaanan tehdessään töitään hoitokarsina ykkösessä. Mira lupautui ottamaan tallin vastuulleen, viemään Jaanan tarkastamat ja rokottamat hevoset karsina 24.-28, jolloin hevonen jonka Mira oli hakenut jostain niistä karsinoista Matin luokse, ja Matin tehtyä työnsä Mira pystyi viemaan hoidetun hevosen ulos. Mira juoksenteli hoitokarsinoiden ja tarhojen välillä, avusti niin Mattia kuin Jaanaa ja siinä sivussa vielä loimitti ja harjaili hevosia.

Taivaalta putoili raskaita vesipisaroita. Katselin otsa rypyssä taivasta, joka pudotteli tiheään tahtiin vettä alas, maahan, joka olisi pian kuravelliä. Ajattelin, että veisin koirat pitkälle lenkille, kaikki samaan aikaan, mutta sää ei huokutellut. Loppujen lopuksi, täytyihän ne viedä säässä kuin säässä. Puin sadetakin päälleni ja nostin hupun ylös pääni suojaksi.

Tallissa oli työt hyvää vauhtia käynnissä. Kysyin Matilta ja Jaanalta, voisinko lainata Minttuteetä reiluksi tunniksi. He suostuivat siihen, ja Mira juoksi harjaamaan tammaa. Sovimme Miran kanssa, että hän valjastaisi tamman, veisin koirat lenkille Mintun kanssa.

Palasin koirien luokse kartanolle, ja rupesin penkomaan koirien tarvikekaappia. Sieltä löytyi monet takit koirille, mutta vedenpitäviä oli harmittavan vähän. Totesin, että parempi olisi fleecetakki, joka imee vettä itseensä vähän, kuin ei mitään.

Ensimmäiseksi kutsuin luokseni puettavaksi samojeditytöt Hallan ja Lumikin. Hallalle vaalanpunainen sadetakki, Lumikille sähkönsininen. Pikkukoirat Tipe ja Ansku saivat molemmat päälleen sadetakit, Anskulle tosin oli tämän vesikammon takia pistettävä vielä tossutkin jalkoihin. Sinna sai päälleen fleecemantelin. Pojukin sai päälleen fleeceä.

Koirat leikkivät lenkillä toistensa kanssa riehakkaasti. Köröttelimme Anskun kanssa kärryillä istuskellen, Minttu käveli rauhallisesti eteenpäin. Tipe vinkui välillä mukaan kärryille, mutta ei malttanut istua käryillä kauaa, kun katseli muiden leikkimistä. Kävimme raviradan ratatallialueella, jossa koirat ja Minttu saivat juotavaa.

Kartanolle mennessä menimme kuitenkin kennelille. Mira otti Mintun vastaan ja vei sen talliin. Pesin kurat koirista pois, ja jätin Nonan yhteen kennelin häkkiin, koska se oli ruvennut lenkillä hieman nilkuttamaan. Nonan seuraksi jäi Sessi, ettei Nonan yksin tarvitsisi olla. Katriina saisi herättyään tulla hoitamaan Nonaa.

Suurimpaan ulkohäkkiin jätin doggityttö Nanan ja Titan. Nanalla oli juoksut tulossa, joten halusin pitää sen erillän pojista. Viereiseen häkkiin jäivätkin Poju ja Nukka. Toki Katie ja Sinnakin saivat jäädä tarhaan, niitä ei tällainen koiranilma haitannut.

Loppupäivästä maalasin Erkin nikkaroimia esteitä ja menin ottamaan aikaa Erkin treenatessa hevosia.

Sade sopi oikeastaan tähän päivään kuin nenä päähän,
Veera

15. heinäkuuta 2011

Aamupäivä meni täysin etsiessä internetistä kilpailuja joihin voisin viedä hevosia. Kyllä muutama kilpailu koirille ja kissoillekkin tuli bongattua ja ilmoittauduttua.
Hain myös uuden hevosen, vladimirintyöhevosori Bystryj Boriksen. Siitä löytyy lisää tietoa Boriksen nimellä varustetusta päiväkirjasta.

Taas yksi sateinen loppukesän päivä takana, sade oli voimistunut iltaa kohden. Veera istui bussipysäkillä puhelin kädessään, liian suureen sadetakkiin pukeutuneena. Nuori nainen vilkuili puhelintaan jatkuvasti ja hieman hermostuneena. Korviin kantautui moottorin ääni jo kotvasen ennen kun linja-auto ilmestyi näkyviin. Se pysähtyi jarrut kirskuen, ja ovet aukesivat heti. Bussista poistui väsynyt nuorukainen joka kantoi selässään suurta treenikassia. Linja-auton ovet sulkeutuivat ja se nytkähti liikkeelle kadoten pian näkyvistä.
”Hei”
”Hei” Tervehdykset olivat vaimeat ja vaivaantuneet. Veera ei ymmärtänyt tilannetta, oli tullut vain tekstiviesti puhelimeen, missä Veeraa pyydettiin tulemaan tähän aikaan bussipysäkille. Nuorukainen käveli Veeran luokse kankein askelin, poika näytti varttuneen sitten viime näkemän. Kun katuvalot osuivat pojan kasvoihin, Veera näki haljenneen huulen ja verenpurkauman silmän alueella.
”Jestas, mitä sulle on käynyt?”
Nuorukainen irvisti, ja kaivoi taskustaan tupakka-askin ja sytkärin. Kun poika vei tupakan huulilleen, näkyi oikean käden rystysissä hieman kuivunutta verta. Tottuneesti hän suojasi liekkiä kädellään tuulelta sytyttäessään tupakkaa.
”Puhutaan siitä samalla kun kävellään teille” tämä sanoi hieman käheällä äänellä. Veera nyökkäsi, ja lähtivät kävelemään kohti maatilaa.

---

Kannoin vanhalla hopeisella tarjottimella kahta kahvikuppia ja yritin olla aiheuttamatta ääntä nukkuvassa talossa. Työnsin raollaan olleen huoneen oven auki ja livahdin huoneeseeni. Oskari istui ikkunan vieressä olevassa nojatuolissa. Laskin tarjottimen nojatuolien välissä olevalle pöydälle ja istuin toiseen tuoliin.
”Eli siis sä sait potkut ja häädön sun isäpuolelta?” kysyin hieman ihmeissäni.
”Ja se ilmeisesti teki ton?” osoitin hänen huultaan hajamielisesti samalla kun nojauduin ottamaan toisen kahvikupeista.
”Hyvin päätelty” Oskari sanoi ottaessaan jäljelle jääneen kahvikupin. Hän siemaisi siitä heti, ja kirosi ääneen kun kieli paloi.
”Kumpi aloitti vai sinä?”
”No, minä…” hän katsoi nopeasti märkiä sukkiaan ennen kuin kohotti katseena ja kohtasi huolestuneet silmäni.
”…mutta se äijä kerjäs verta nenästään. Oon meinaan ollu iha kypsä siihen ukkoon muutenki, mutta nyt meni täysin yli se touhu” Nyökkäsin, tiesin että Oskarilla ja isäpuolellaan oli ollut paljon ongelmia, mutta ei koskaan näin pahoja.
”Onko sulla mitään suunnitelmaa?” kysin samalla kun poltin omankin kieleni kuumassa kahvissa. Oskari pudisti päätään ja raapi päänahkaansa hajamielisenä. Hän näytti kalpealta ja väsyneeltä. Istuimme hetken hiljaisuudessa, ja Oskari alkoi taas kaivaa tupakka-askia esiin.
”Ei sisällä” sanoin vanhasta tottumuksesta, mutta nousin seisomaan ja avasin automaattisesti ikkunan. Poika katsoi minua kulmiensa alta, ja sytytti tupakan. Katselin vieressä kun serkkuni poltti tupakkaansa, ja mietin kuinka vähän siitä oli aikaa kun oltiin vielä ihan skidejä ja leikittiin yhdessä. Olin pienenä puolustanut Oskaria hevostalleilla jos isommat kiusasi, pikkupoika ratsastuskoulussa kun ei ollut kovin yleinen näky. Iän myötä Oskarin hevosharrastus oli vähän jäänyt taka-alalle, mutta tiesin sen vuokranneen vähän nuorempana satunnaisesti hevosia ja käyneen hoitamassa sen isän uuden naisystävän hevosta.
”No, mulla olis ehdotus” sanoin hetken emmittyäni.
”Sä punkkaat meillä kunnes päätät mitä teet seuraavaks. Mutta mä ehdottaisin et jäisit mulle ainakin aluks töihin tänne Katveeseen”
”Tekemään mitä?”
”Mitä vaan täytyy. Hoitamaan eläimiä, erityisesti hevosia, sen sä osaat, mä tiedän sen. Mulla on ravureita ja ratsuja. Sit voit auttaa tilan kunnossapidossa ja sellatteessa. Autat mua kilpailemaan ja liikuttaisit hevosia. Miten ois?”
”En mä tullu tänne kerjään” Oskari sanoi saman tien.
”Enkä mä niin väittänytkään. Apu vaan olis tarpeen, ja sulla ei oo kotia tai työpaikkaa ja oot tässä kuin tilauksesta. Mitäs mieltä oot?”
”Tää on sit vain väliaikanen ratkaisu” Oskari ojensi vinosti hymyillen kätensä kohti. Hymyilin, ja tartuin serkkupojan käteen.

Uusia ravureita - 7.9.2011

Aamu oli täynnä jännitystä. Keittiössä porisi aamukahvi, ja kartanon väki oli kerääntynyt pöydän ympärille Kaisaa lukuun ottamatta, emäntä hääräsi lieden ääressä valmistamassa aamupalaa. Oskari nappasi keksikulhosta suklaahippukeksin ja Erkki luki sanomalehteään, kuten oli tapana. Pekonin tuoksu leijui keittiössä, ja Demi-kissakin saapui paikalle kehräämään. Oskari ei olisi halunnut myöntää sitä edes itselleen, mutta hän viihtyi Katveessa. Porukka oli todella mukava, eikä se ollut yhtään miinusta, että kartanon vanha emäntä hoivasi nuoria kuin omiaan. Poika hymyili vanhalle rouvalle saadessaan lautasen eteensä.

Pian sen jälkeen kun Oskari oli tyhjentänyt lautasensa, hänen puhelimensa värisi. Veeralta oli tullut tekstari, missä pyydettiin tulemaan ulos talleille viiden minuutin päästä.
”Ne on täällä kohta” Oskari tiedotti muita.
”Viis minuuttia”
”Aletaas sit hommiin” Erkki nousi pöydästä, kiitti vaimoaan ja meni pukemaan työvaatteita päälleen. Oskari nappasi tyhjät lautaset pöydältä ja vei ne tiskialtaalle. Katriina odotti keittiön ovella ja he suuntasivat yhdessä ulos. Kaisa-rouva katsoi jäljelle jääneitä pekoninpaloja ja sitten keittiön tuolilla istuvaa kissaa.
”Tais Erkki taas jättää sulle tahallaan jämät. Tules, syödään me tytötkin jotain”.

He seisoivat rivissä tallin edustalla kun hevosrekka kaartoi pihaan. Oskari talloi tupakantumppinsa, Veera vihasi sitä että se tupakoi tallin lähettyvillä. Joku neljänkympin paremmalla puolella oleva hieman kaljuuntunut ukko tervehti heitä hypätessään kuskin paikalta ja kävellessään rekan takapäähän.
Erkki meni auttamaan ja yhdessä miehet avasivat takaluukun. Veera ilmestyi hevosrekan sisältä hevosten luota ja heilutti kättään ystävilleen väsyneesti, mutta selvästi innostuneena.
”Nyt tuleekin kunnolla töitä, täällä on oltu vähän hermostuneita. Siitä viis, nyt töihin että saadaan nää täältä uloskin”’

Ensimäisenä Veera talutti ulos rautiaan suomenhevosen, joka koikkelehti nopeasti alas rekan lataussiltaa pitkin. Veera antoi tamman ravata muutaman kerran itsensä ympäri
”Tää on Vinha. Komea Pirunmarjalainen, eikö totta?” Tamma oli hikoillut matkan aikana, joten Veera päätti taluttaa tammaa hieman tallin edustalla ennen kuin veisi sen karsinaan lepäämään. Seuraavana ulos säntäsi Derby Racing Teamin D. Amaalia jonka riimunnarussa Oskari roikkui.
”Hitto tässä on energiaa” poika puuskutti.
”Eiköhän se ole plussaa raviradalla” Erkki nauroi katsellessaan hevosen ja pojan kamppailua. Katariina toi ulos Taikasumun Selman, joka käveli nätisti alas ramppia pitkin. Katriina vain hymyili katsellessaan kun Veera ja Oskari rauhoittelivat omia tammojaan. Katriina ja Veera veivät hevosensa talliin, mutta Oskari jäi vielä taluttamaan Amaliaa. Erkki kiipesi rekkaan hakemaan seuraavaa vuorossa olevaa hevosta, joka oli lämminveri orii Incredible Kind. Ori asteli korvat hörössä ramppia alas, hirnahtaen kimeästi. Heti tukevalle maalle päästyään ori jähmettyi hetkeksi katsellen ympärilleen.
”Komeaa, eikö?” Erkki jutteli hevoselle seuraten orin vaeltavaa katsetta.
”Mars matkaan, ehdit katsella tiluksia myöhemminkin, mutta nyt lepäämään ja syömään, kun olet noin laihanpuoleinenkin” Erkki nykäisi varovasti narusta, ja käveli reippaasti orin edellä talliin. Oskari vei Amalian lämminveriorin jälkeen sisälle, ja tamma syöksyi suinpäin matkaan, se ei tahtonut jäädä yksin vieraaseen paikkaan.

Uusi kierros alkoi, Oskari kiipesi rekkaan noutamaan lämminveritammaa nimeltään Hermione Queen Derby. Oskarin onneksi tämä tamma kulki nätisti pojan perässä, haki ihmisestä turvaa tuntemattomassa paikassa. Hermione hörisi jatkuvasti, ja kulki turpa miltei pojan olkapäätä koskettaen talliin korvat pyörien. Erkki saattoi MF Cerium nimeä kantavan lämminveriorin ulos hevosrekasta, ja heti maahan päästyään ori pyrki takajaloilleen. Erkki antoi orin temppuilla hetkisen ennen kuin ohjasi tämän talliin. Kuului ulos asti, kun Cerium hirnui kimeästi tallissa. Veera ja Katriina kiipesivät peräkkäin hakemaan seuraavia tulokkaita, jotka kuuluivatkin jo pienempään kokoluokkaan. Pikkuponit Bätmän GT ja Marilyn GT kipittivät kiireesti alas ramppia. Molemmat hörisivät ja hirnahtelivat kimeästi uudessa kodissaan.
”Saatko vietyä molemmat kerralla sisään, niin saisin tuotua tuon viimisen?” Veera kysyi Katriinalta. Ponit olivat peräisin samalta tallilta, eikä niillä ollut ongelmia keskenään. Katriina nyökkäsi, ja nappasi Veeralta Bätmänin riimunnarun. Veera palasi vielä kerran hevosrekkaan vihellellen ja valmisteli viimeistä ponia ulosvietäväksi. Viimeisenä vuorossa oli russponi SB Briida, joka oli hieman kärsimätön. Sen kuljetusloimi oli valunut enemmän toiselle kyljelle ja se oli stepannut kuivikkeet jaloistaan kauemmaksi. Veera irrotti narun solmun ja avasi viimeisen välioven, ennen kuin ryhtyi siirtämään Briidaa ulos. Tamma liikkui reippaasti ja mielellään, se selkeästi halusi pois hämärästä rekasta. Lastaussilta selvitettiin ihmeellisillä hypyillä, ja tallin oven eteen jähmetyttiin.
”Siellä on kavereita” Veera sanoi pikkutammalle. He seisoivat siinä pikkuhetken ennen kuin tamma otti varovaisen askeleen, jota seurasi toinen ja kolmaskin. Hetken kuluttua oli Briidakin karsinassaan.

”Onko heinät laitettu?” Veera kysyi Briidan karsinan ulkopuolella olevilta työntekijöiltään saaden myöntävän vastauksen.
”Entä aamukaurat?” Taas myöntävien vastauksien kuoro.
”Haetko Erkki rehuhuoneesta Briidalle ruuat, se meidän eilisiltana tekemä ruokintasuunnitelma on siinä pöydällä?” Veera oli kyykistynyt Briidan viereen riisumaan tämän ylisuuria kuljetussuojia. Poni oli -aivan kuten muutkin uudet Katveeseen saapuneet hevoset- hikoillut matkan aikana hieman ja se oli selkeästi uupunut tilanteesta. Pian kaikki hevoset ja ponit oltiin riisuttu kuljetusvarusteista ja saaneet ruuat turvan eteen. Veera, Erkki, Katriina sekä Oskari seisoivat hiljaisessa tallissa vierekkäin. Ainoa ääni oli hevosten syöminen, satunnaiset hörähdykset ja pärskähdykset ja karsinoissa liikehtiminen.
”No niin, töihin sitten!” Erkki rikkoi hiljaisuuden loputtomalla tarmokkuudellaan ja jatkoi samaan hengenvetoon
”Minä menen korjaamaan aasin tarhan aidan ja vien sitten ennen ruokailua Pimeyden hiitille”
”Jos Katriina palaa kartanolle huolehtimaan eläinten aamuruokinnasta ja koirien tarhauksesta, ja minä ja Oskari jäädään tallille, mä siivoan karsinat ja Oskari sais ratsuttaa tänään useamman hevosen” Veera ehdotti työnjakoa, joka tuntui kelpaavan kaikille.